Nieleskelen kyyneleitä nuokkareilla kun katselen mustavalkoista julistetta, jossa pieni lapsi seisoo kerrostalohuoneiston oven edessä pylly paljaana, kasvot haudattuna ovenkarmiin.
Blogi
Ihmisiä on kuin muurahaisia,
Ne loputonta polkuansa taivaltaa.
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
Niin kahta samanlaista eipä ois'.”
Voiko ystävyys olla ainutlaatuista ja pyyteetöntä? Onko olemassa ystävyyttä joka kestää ja kantaa läpi elämän? Voiko ihminen elää ilman ystävää? Toisille se voi olla yliarvostettua hörhöilyä, joillekin kerta vuoteen hempeän punaisiin paperihin käärittyjä suklaisia sydämiä.
Kirjoitin lopputyötä Tommy Hellsten-Instituutin koulutusohjelmaani aiheena mikäs muukaan kuin oma menneisyys. Selasin nettikalenteria tarkistaakseen mikä viikonpäivä olen syntynyt. Perjantai 9. tammikuuta 1976 näyttää noin -13 asteen keskilämpötilaa Kokkolassa.
Ystävälläni Riitalla on ollut jo pidemmän aikaa unelma kirjoittaa tarinoita. Hän on puhunut unelmastaan minulle useaan otteeseen ääni innosta solisten ja kädet vauhdikkaasti vispaten.
"Joo vähän on nestettä. Pitäsköhän se punktoida ja kattoa mitä tulee." lääkäri tuumailee enemmän itsekseen kuin kysyäkseen minulta. Ei pitäis, vastaan äänettömästi. Ajatuskin piikistä mun polvessa puistattaa ja kysyn samaan aikaan:
Aloitettuani terapian joitakin vuosia sitten, en ymmärtänyt miten vaikea minun oli luottaa toiseen ihmiseen. Olin kuvitellut olevani hyvinkin luottavainen, mutta olinkin sitä sinisilmäisellä tavalla.
Osallistuin muutama vuosi sitten luennolle, jossa puhuja kertoi miehillä olevan naisia tarkempi suuntavaisto. Kuin sanojensa vakuudeksi hän pyysi osallistujia näyttämään missä on pohjoinen.
Tuosta olen täysin eri mieltä, että pitäisi kuunnella tai sietää jotain, joka ei ole itselle ok ja kunnioittavaa. Aina on oikeus laittaa raja ja sanoa, että en halua jutella tai kuunnella tuollaista. Se on minua kohtaan epäkunnioittavaa. Se on loukkaavaa.
Kun lapset eilen hyppivät välitunnilla kuraojaan naama edellä ja toiset lapset tulivat kertomaan siitä mulle, tajusin olevani ihmeellisellä tavalla kiitollinen, että sain olla se aikuinen, jonka lapset tulivat hälyttämään paikalle.
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »