Tunnistanko pelon? Tunnustanko pelkääväni? Uskallanko tai osaanko kulkea sitä kohti? Vai annanko sen lopulta nujertaa minut? Tiedostanko pelkääväni, tunnenko pelon voiman?
Näitä pohdittiin ääneen tänään hevosten kanssa puuhatessa, hevosten harjaamisen yhteydessä.
Rajat kiinnostavat minua, kirjoitin joskus. Kiinnostavat edelleen. Ihmisellä on syvä tarve liittyä toisiin, mutta samaan aikaan yhtä vahvana tarve olla vapaa, erillinen ja riippumaton. Martti Lindqvist tiivisti sen niin, että ihmisellä on kaipaus syliin ja kaipaus vapauteen.
Siinä se nyt on, ensimmäinen askel kohti uutta tuntematonta. Tahdoin tehdä asian hyväksi jotain konkreettista, siispä ostin paperikalenterin, ajanvarauskalenterin terapeuttiharjoitteluani varten.
On kummallista havaita, että samaan aikaan kun parisuhde on eteenpäin menemistä ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista, niin jokainen yhdessä eletty päivä vetää meitä ajassa taaksepäin.
Ihmisillä on kyky tehdä kaikenlaisia tulkintoja ja oletuksia mitä erilaisimmista asioita. Havainto on sellainen, minkä jokainen ihminen mistä päin maailmaa tahansa näkee samanlaisena. Nainen istuu tuolilla, mies puhuu puhelimeen tai lapsi itkee.
Pysähdyin R-kioskille ostaakseni lentävän lounaan vaihtaessani työpistettä kesken päivän. Vanhempi mies istui penkillä kioskin ulkopuolella. Tervehdin häntä ohi kävellessä, mutta hän ei vastannut mitään.
Muutos. Vaikuttaa siltä, että ihmiselle on jollakin tapaa luontevaa vastustaa muutosta. Emme halua muuttua, ja mieluummin vaikka kärsimme paljon, ennen kuin todella suostumme pysähtymään muutoksen tarpeen äärelle.
Muistan kun joitakin vuosia sitten koin ensimmäisen kerran aavistuksen omaisesti minussa olevan syyllisyyttä, joka ei minulle kuulunut. Se tunne tuli ja meni, aivan kuin joku olisi avannut oven ja ilmavirta olisi osunut kasvoihin ja sitten sitä ei enää tuntenut.
Kun tavoittelemme hyvää itsetuntoa, toivomme oikeastaan kokemusta sisäisestä turvasta joka tyynnyttää, kun mieli kuohuu vaikeista tunteista, olo on epätasapainoinen tai pelko, jännitys, kiukku, suru tai ahdistus tuntuvat voimakkaina (Minna Martin).
Olen lukenut viime päivinä traumoja käsitteleviä tekstejä ja miettinyt itseäni ja maailmaa tästä näkökulmasta käsin. Teksteissä on paljon tunnistettavaa. Yllättävän moni meistä kantaa sukupolvelta toiselle kulkenutta traumaa sisällään.
