Bull shit!
Huomaan syksyn mittaan ajautuneeni tilanteeseen, jossa odotan kärsimättömänä seuraavaa mahdollista hengähdystaukoa. Hurjan paljon asioita, hurjan mukaviakin asioita ja liian vähän aikaa ja voimia kaikkeen. Kävelen kahvikupin kanssa olohuoneeseen. Olen onnellinen odottamastani ja pitkästä aikaa koittaneesta kotityöpäivästä. Hiljaisessa kirjahyllyssä roikkuu kaksi virttynyttä villasukkaa. Alkaa itkettää. Havahdun, että lapset ompelivat niihin kiinni narua keittiön lattialla tässä joku…

