Kehu josta en tunnista tai tunnusta itseäni, ei myöskään uppoa. Kohteliaat ja kannustavat sanat norkoavat hetken korvissa kuin helmiksi tiivistyneet öljyläikät paistinpannun teflonpinnalla ja saavat lähinnä vaivautumaan. Epätodellinen sanahelinä jää vaille todellisuuspohjaa, tai oikeastaan tarttumispintaa, kunnes häviää ilmaan. Ehkä jopa epäilen kehujan vilpittömyyttä ja mietin mikä on kehun agenda sen sijaan, että ottaisin vain avoimesti…
Ajattelin kirjoittaa uupumuksestani, tästä olosta, joka on imenyt minusta nyt lähes kaiken voiman. Siitä, miltä näyttää minun kokemukseni yrittäjyydestä ja siitä, kun ei ole mahdollisuutta jäädä sairaslomalle, vaikka mikään muu ei käytännössä enää olisi edes vaihtoehto. Mietin, miten kuvaisin sen taakan painoa, jota mukanani kannan, mitä minulle tarkoittaa vastuu. Kuinka vähän happea mahtuu siihen tilaan,…
Parhaimmillaan se on tunne siitä, että saan olla mitä olen ja tulen itseni kanssa hyväksytyksi sellaisenaan. Se on kokemus siitä ettei minun tarvitse olla sitä tai tätä tullakseni hyväksytyksi, ollakseni riittävä ja toisen ystävyyden arvoinen. Parhaimmillaan ystävyys on ansainta-ajattelusta vapaata. Ystävyys on siis rakkautta. Sillä rakkaushan tuntuu juuri tuolta. Olemassa olevalta tosiasialta, johon mahtuvat muutokset, kasvut,…
Mitä sinä toivot? Ennen joulua autoradioni soitti Juha Tapion laulamana ”en etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!…” Jäin pohtimaan sanoja. Kenelle pyyntö on kohdistettu? Mikä on taivaan valo? Mielet nostaa luojan luo? Onko aihe sinulle tuttu?…
Läheisen kuoleman lähellä tulee ensin kylmä. Sisin värisee mykistyneenä hallitsemattoman edessä. Ei tiedä pysyykö ehjänä vai hajoaako. Samalla ympäröivän maailman kolkko kolina tuntuu kohtuuttomalta ja ristiriitaiselta, jonka vierelle oma pysähtyneisyys ei tunnu aina mahtuvan. Osa itsestä haluaa ehkä kääntyä kannoillaan ja paeta mielettömyyttä, joka saa vailla vastausta raastaen kysymään yhä uudelleen: miksi, miksi? Suru luopumisesta…
Miksi minä tarvitsen terapiaa? Lapsuuteni kasvoin maatilalla. Kun olin noin 10-vuotias, naapurissamme paloi navetta. Kun isäntäväki naapureiden avustuksella yritti saada lehmiä ulos palavasta nevatasta, eläimet pyrkivät sinne takaisin. Miksi ihmeessä? Heille navetta oli turvallinen paikka ja hädän tullen heillä ei ollut muuta turvallista paikkaa. Turvapaikkaa heidän aivoissaan…kehossaan…mielessään…? Ihmistä voi verrata eläimeen. Kun meillä on elämässä vaikea…
Vain ne, jotka rakastavat näkevät polun siellä missä muut näkevät muurin. Tommy Taberman Parisuhde on yksi merkittävimmistä ihmissuhteista vanhempi – lapsisuhteen lisäksi. Ei siis ihme, jos parisuhde nostaa meissä esiin myös pelkoja ja haavojamme. Hyvinvoiva ja toimiva parisuhde vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hyvä ja turvallinen parisuhde antaa parhaimmillaan meille korjaavia kokemuksia eli uuden mahdollisuuden…
Eppujen säkeistöä muokaten: ”Syyllisenä syntymään sattui hän.” Olen päättänyt vapautua sisälläni elävästä syyllisyydestä, joka on taivuttanut minua elämässäni melkoisiin suorituksiin ja anteeksi pyytelyihin. Tämän mahdollistaa se, että alan tiedostamaan piirteen itsessäni. En ole syyllinen, vaan minussa elää syyllistyjä. Valtava ero. Tähän saakka olen kulkenut tietäni uskoen, että muiden tunnetilat ja heitä heiluttavat tapahtumat ovat vastuullani jollain tapaa.…
Yksinäisyyden tunne on merkillinen asia. Merkillinen siinä mielessä, että vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ympärillä, perhe, lapsia ja ystäviä, silti voi kokea olevansa yksin. ”Yksin tänne synnytään, yksin täältä kuollaan” kuuluu lause, mutta siihen väliin jää kokonainen elämä, jota ei ole tarvitse rämpiä yksin. Yhteyden esteenä eivät välttämättä ole muut ihmiset vaan omat pelot näyttäytyä…
Sinulle, joka tahdot matkata itseesi, tulla nähdyksi ja kuulluksi arvostavassa läsnäolossa sekä löytää yhteyttä ydinminääsi, voidaksesi elää yhä aidommin sellaisena itsenäsi, joka todella olet. Ihminen tavattavissa – koulutuksessani olen kohdannut haavoittuvuuttani ja niin siitä kuin totena olemisesta nousevia uutta luovia mahdollisuuksia sekä opiskellut terapian viitekehykseen liittyviä keskeisiä teorioita. Uskon, että olemalla totta kaiken itsessään olevan suhteen, ymmärtämällä ihmisen mieltä ja kehoa…
”Olin vain rehellinen”, toteaa henkilö, kun hänen sanomisistaan jälleen kerran harmistuttiin. ”Totuus kirpaisee”, toteaa toinen, juuri ilkeään sävyyn sivallettuaan. ”Mä vaan sanoin miten asia on, valehdellako olisi pitänyt?”, ihmettelee kolmas kuin pieni lapsi silminnähden hämillään aiheuttamastaan mielipahasta. Rehellisyys ei yksistään ole hyve. Se muuttuu hyveeksi mielestäni vasta silloin, kun läsnä on hyvä tahto ja empatia.…
Näin pitkien vapaiden jälkeen kysellään usein, että ”onko akut nyt ladattu?”. Nykyajan kodit ovat pullollaan kyseisiä virtalähteitä ja jokainen lapsikin ymmärtää hyvin, mitä tapahtuu, jos akku ei ole ladattuna. Koneiden ja laitteiden käynnissä pitäminen on hyvin keskeinen tehtävä, jotta saat tärkeitä ja ei niin tärkeitä asioita hoidettua. Mutta miten on ihmisen oman akun tilanne? Kuinka…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.