Vielä seitsemän vuotta sitten se olin minä, joka ei tarvinnut terapiaa, sillä minulla oli kaikki hyvin. Mitä nyt masennusten takia kävin terapeutilla, mutta purin huonoa oloani, sitähän se oli. Hain apua asioihin, joita en osannut ratkaista itse. Mielestäni muut tarvitsivat terapiaa, en minä. Nyt se naurattaa. Silloin se ei naurattanut. Eron hetkellä seitsemän vuotta sitten…
Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan, laulaa Jenni Vartiainen laulussaan Suru on kunniavieras. Viisaasti sanotettu, sillä kyllähän ne kyyneleet kuuluvat suruun ja hoitavat surua. Kuitenkin monelle meistä itkeminen voi olla vaikeaa ja jopa hävettävää. Tuska on tuskallista, eipä siis ihme, että sitä tuskaa ja surun pimeyttä tahtoisi välttää kaikin tavoin. Surun mustaan aukkoon…
Muilla menee lujaa. On urat ja perheet ja yhteiset ystävät. On grilli-iltoja kesäisten järvien rannoilla ja yhteisiä laskettelumatkoja Suomeen ja ulkomaille. On naisten mökki-irtiottoja ja miesten eräreissuja. On vaikka mitä ja minä mietin, miten ja miksi olen jäänyt tuon kaiken ulkopuolelle. Yksinäisyys ei ole jotain mihin joutuu. Se on kipua tuottava syvä ulkopuolisuuden tunne, joka…
Vuonna 1697 syntyi Ruotsissa, ilmeisesti Gotlannin piispa Israel Kolmodin kynästä, Suvivirsi. Se suomennettiin 1700 ja virsikirjaan se tuli 1701. Suvivirttä on laulettu 1800-luvun lopulta asti koulujen kevätjuhlissa. Jos hiukan raottaa Suvivirren syntytaustaa, saa se mielestäni entistä syvemmin koskettavan ulottuvuuden. Pieni jääkausi 1500-1800 -luvuilla jäähdytti Euroopan. Indonesiassa, Japanissa ja Islannissa tapahtui jääkauden tuhoa lisääviä suuria tulivuorenpurkauksia,…
”Olen ollut sokea, olen ollut kuuro. Todellisuus on kokonaan muuttunut, se on saanut kokonaan uuden ulottuvuuden. Minä kuuluun tuohon ulottuvuuteen, se on minussa ja minä siinä. Se ei tee kuitenkaan vanhasta merkityksetöntä, päinvastoin. Eihän perhonenkaan olisi perhonen, ellei se ensin olisi ollut toukka. Perhonen kiittää toukkaa uusista siivistään. Toukkavaihe on perhoseksi tulemisessa välttämätön. Toukka ei…
Perjantai oli minulle merkityksellinen päivä. Valmistuin Ihminen tavattavissa-terapeutiksi maaliskuussa, mutta asia konkretisoitui nyt, kun sain diplomin käteen meidän vuosittaisessa alumnissa Porvoossa. Vaikka olen elämän varrella hankkinut koulutuksia uimamaisterista valtiotieteiden maisteriin, niin tämä menee omassa arvoasteikossani korkeimmalle sijalle. Tähän tutkintoon ei riittänyt pelkkä teoria ja kirjojen pänttääminen vaikka niitäkin toki tarvittiin paljon. Tämän tutkinnon saavuttamiseksi minun…
Tiedättekös, että minä valmistuin perjantaina Ihminen tavattavissa -terapeutiksi? Kuuden vuoden rutistus kohti omaa itseä palkitaan uudella ammatilla todistuksen kera. Täytyy sanoa, että matka on ollut käsittämättömän ennennäkemätön. Haastava, raastava ja pelastava, silmiä avaava. Lopputyöni on Ihminen ja hevonen tavattavissa, hevonen turvanantajana ja läsnäolon opettajana, polyvagaalinen teoria tukena omassa kasvussani. Tätä lopputyötä kasatessa meni useampi vuosi.…
Istun aamukahvilla hitaasti heräilevällä torilla. Muutama hassu pulu näyttää eksyneeltä ja silti olevan kuin kotonaan. Ottavat muutamia askeleita ja pyrähtävät taas pari siivellistä laskeutuakseen parin metrin päähän toisin päin asetetuille mukulakiville ruuanhippusia keräämään. Vähän kuin minä eksyneenä, jolloin poukkoilen ja sinkoilen tyytyen hippusiin – kun en edes usko, että voisin saada enemmänkin ja helpommalla, koska…
Olen mies ja minun pitää toimia kuin mies! On omaksuttava mieskulttuurin ikiaikaiset hyveet ja vältettävä naisellisia tapoja. Metsästys, kalastus, penkkiurheilu, voimankäyttö yms. ovat sallitumpia kuin esim. herkkyys, taiteellisuus ja sisustus. Kuka näin määrittelee? Miksi ohjaudumme ulkopuolisen maailman määrittelemiin ”sääntöihin”? Kävin taannoin nauttimassa ex-vaimoni tekemästä jalka- ja kasvohoidosta. On mahtavaa myöntää kuinka hyvän olon voi miehelle…
Pelko on kuin kirkuvan punainen punkki, joka piilottaa jalkansa kun katson ja aion tutkia sitä: pysähtyy, pienenee ja muuttuu avuttomaksikin. Mutta kun annan sen vipeltää rauhassa, kadotan sen äkkiä silmistäni ja tunnen kutinaa joka paikassa – ehkä mennyt lahkeesta sisään, röyhkeästi ottanut paikkansa ja alkanut imeä minusta ravintoa pysyäkseen hengissä ja kasvaakseen. Synnyttäen samalla minulle…
Keräillessäni eilen kuvia lattialta asiakkaani lähdettyä kotiin huomasin olevani onnellinen. Mietin Jungin sanoja: ”Jos lainkaan aion hoitaa toista ihmistä terapeuttisesti, minun on luovuttava kaikesta ylimielisestä tiedosta, kaikesta auktoriteetista ja halusta vaikuttaa. Minun on välttämättä omaksuttava dialoginen menetelmä, joka syntyy yhteisten kokemusten jakamisessa.” Mietin Harri Virtasen kirjaa Trauma ja rakkaus, jossa hän kertoo kohtaamisestaan Murray Steinin…
Istahdin aikaiseen junaan Hämeenlinnassa. Paikkani löytyi kookkaan, ehkä noin ikäiseni miehen vierestä. Katseemme kohtasivat ja hän nyökkäsi ystävällisesti, vaikka puhui puhelimeen keskittyneen oloisesti. Vaihdoimme hymyt. Minua väsytti. Olin valvonut osan yötä harmillisiin ajatuksiini jumittuneena. Silmiä kuivi, käsissä tuntui epämiellyttävä tärinä ja pulssi tuntui ohuelta ja silti kiivaalta. Olin omissa maailmoissani, mutta kuulin puhelun käsittelevän varmasti…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.