Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, on joku osuvasti sanonut. Mutta ennustaminen on vaikeaa vain silloin, jos tulevaisuuden ajatellaan olevan jotain, mitä vielä ei ole ja joka on vasta sitten, kaukana edessäpäin, joskus. Mutta todellisuudessa nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen raja ei ole kompakti vaan huokoinen. Tulevaisuus on nimittäin läsnä jo nyt, tällä hetkellä. Pieninä alkioina, ituina,…
”Seuraava harjoitus on viedä hevonen noiden kartiomerkkien välistä. Esa näyttää kohta miten se tapahtuu. Juju on se, ettette saa puhua mitään hevoselle, eikä siihen saa koskea. Kommunikoitte valitsemanne hevosen kanssa ainoastaan liikkumalla ja kehollisesti viestien.” Henriikka selittää innoissaan. Vai niin, tuumin ja päädyn valitsemaan harjoitukseen itselleni suomenheppa Oivan. Seuraan tarkasti Esan työskentelyä hevosen kanssa. Hommassa…
Nieleskelen kyyneleitä nuokkarilla kun katselen mustavalkoista julistetta, jossa pieni lapsi seisoo kerrostalohuoneiston oven edessä pylly paljaana, kasvot haudattuna ovenkarmiin. Aikuinen mies seisoo lapsen takana uhkaavana housut lököttäen tuppivyö irroitettuna varsinaisesta tehtävästään, valmiina antamaan rangaistuksen. Lapsi on pieni ehkä 2-3-vuotias, ihan liian pieni erottaakseen oikeaa väärästä. Juliste on ”Seis perheväkivallalle ja ruumilliselle kurittamiselle” -kampanja 80-luvulta. Kuvasta…
Ihmisiä on kuin muurahaisia, Ne loputonta polkuansa taivaltaa. On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia, niin ettei heitä toisistaan voi erottaa. Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen, Niin kahta samanlaista eipä ois’.” (Veikko Lavi – Jokainen ihminen on laulun arvoinen) Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka muistaa radiossa soitettavan Veikko Lavin laulua – Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Laulussa…
Voiko ystävyys olla ainutlaatuista ja pyyteetöntä? Onko olemassa ystävyyttä joka kestää ja kantaa läpi elämän? Voiko ihminen elää ilman ystävää? Toisille se voi olla yliarvostettua hörhöilyä, joillekin kerta vuoteen hempeän punaisiin paperihin käärittyjä suklaisia sydämiä. Kolmansille se on itsestäänselvyys omassa arjessa, voimavara ja lepotila. Ystävänpäivä on täällä ihan näillä näppäimillä ja pistää minut ajattelemaan jälleen omia…
Kirjoitin lopputyötä Tommy Hellsten-Instituutin koulutusohjelmaani aiheena mikäs muukaan kuin oma menneisyys. Selasin nettikalenteria tarkistaakseen mikä viikonpäivä olen syntynyt. Perjantai 9. tammikuuta 1976 näyttää noin -13 asteen keskilämpötilaa Kokkolassa. Sieviin sieltä kapaloihin käärittynä. Ei tullut Jeesusta vaan ihan tavallinen poitsu. Pyhähenki saattoi kylläkin olla osallisena vanhempien makuuhuoneessa keväisenä yönä, jolloin sieluni tarkasteli aivokuoriarpajaisia asettuessaan taloksi kehooni.…
Ystävälläni Riitalla on ollut jo pidemmän aikaa unelma kirjoittaa tarinoita. Hän on puhunut unelmastaan minulle useaan otteeseen ääni innosta solisten ja kädet vauhdikkaasti vispaten. Riitan ideat tarinoiden sisällöstä ovat kuulostaneet kokeilemisen arvoiselta, ja olen kerta toisensa jälkeen rohkaissut häntä hänen hankkeessaan. Mitään ei ole kuitenkaan syntynyt. Kysyessäni aika ajoin syytä tähän nollatulokseen Riitta on tuskastuneena…
”Joo vähän on nestettä. Pitäsköhän se punktoida ja kattoa mitä tulee.” lääkäri tuumailee enemmän itsekseen kuin kysyäkseen minulta. Ei pitäis, vastaan äänettömästi. Ajatuskin piikistä mun polvessa puistattaa ja kysyn samaan aikaan: ”Onko pakko? Voisko se neste tulla sieltä vähän niiku itekseen ku ei se oo lähimainkaan niin turvoksissa kuin lauantaina. Eikä oo kippee ja voin…
Aloitettuani terapian joitakin vuosia sitten, en ymmärtänyt miten vaikea minun oli luottaa toiseen ihmiseen. Olin kuvitellut olevani hyvinkin luottavainen, mutta olinkin sitä sinisilmäisellä tavalla. Kun toisaalta puuttui riittävä kyky suojata itseä selkeillä rajoilla ja esimerkiksi EI:n sanomisella, tuli äärimmillään myös hyväuskoisuutensa vuoksi hyväksikäytetyksi erilaisin tavoin. Sinisilmäinen luottamus oli minulle välttämättömyys, suojakeino, jolla mahdollistin itselleni paljon…
Osallistuin muutama vuosi sitten luennolle, jossa puhuja kertoi miehillä olevan naisia tarkempi suuntavaisto. Kuin sanojensa vakuudeksi hän pyysi osallistujia näyttämään missä on pohjoinen. Vilkaisin ympärilleni ison talon ikkunattomassa auditoriossa, ja kaikki miehet osoittivat oitis käsillään samaan suuntaan olkansa yli takavasemmalle. Vieressäni istunut nainen pudisti päätään ja hitaan lakonisesti totesi omat ajatukseni ääneen ”ei mitään hajua”.…
Tuosta olen täysin eri mieltä, että pitäisi kuunnella tai sietää jotain, joka ei ole itselle ok ja kunnioittavaa. Aina on oikeus laittaa raja ja sanoa, että en halua jutella tai kuunnella tuollaista. Se on minua kohtaan epäkunnioittavaa. Se on loukkaavaa. Minulla on oikeus kokea kunnioitusta ja arvostavaa käytöstä. Miellyttäminen ja sietäminen ovat ihmisen puolustusmekanismeja, eli…
Kun lapset eilen hyppivät välitunnilla kuraojaan naama edellä ja toiset lapset tulivat kertomaan siitä mulle, tajusin olevani ihmeellisellä tavalla kiitollinen, että sain olla se aikuinen, jonka lapset tulivat hälyttämään paikalle. Että sain todistaa jotain niin pitelemätöntä riemua, että minä sain hengittää samaa ilmaa, joulukuista tihkusadetta, kenkien alla lätisevää liejua ja maan hajua. Lapset eivät elä…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.