”Anteeksianto on lahja, jonka annat itsellesi.” -Anthony Robbins- Viime vuosina useampaan kertaan olen pohtinut aika paljon anteeksiantoa, mitä se minulle merkitsee, mitä pitäisi antaa anteeksi, miksi pitäisi antaa anteeksi, pystynkö antamaan anteeksi. Olen tehnyt omasta mielestäni paljonkin työtä anteeksiannon kanssa, yrittänyt pakottaa itseäni antamaan anteeksi. Niinhän meidän kuuluu tehdä. Ja mitä enemmän olen pakottanut itseäni,…
Nyt kun kurkkaan selkäni taakse huomaan, että tämä vuosi on minulle henkilökohtaisesti erityisen merkityksellinen. Vuoteni aloitti tapahtumaketju, jossa koin yhteistyökumppanimme ajavan ylitseni, ottavan minulle kuuluvan vastuun ja ohittaen johtajuuteni. Tosiasiassa kysymyksessä oli aikuinen vastuunotto tilanteessa, jossa kumppanimme oli täysin kykenevä hoitamaan tehtävän itsenäisesti minua kuormittamatta. Kaadoin kokemuksestani kummunneen tunnekuorman ikävällä tavalla kumppanimme niskaan ja kohdistin…
Oletko sinä itsenäinen?…. Oletko ajatustesi vanki?… Suoritatko elämää muiden ohjeistusten mukaan? Toimitko, niin kuin sinun odotetaan toimivan? Jääkö oma elämä elämättä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä meille kaikille, jotka matkaavat kohti omaa itsenäistymistä. Muistan kauan aikaa sitten, kun Juhani Töytäri kertoi Saavutusten seikkailuissa mieleenpainuvan tarinan. Nuoripari meni naimisiin ja sunnuntaina vaimo paistoi pekonia. Hän leikkasi jokaisesta…
Seuraan suurta ihmispaljoutta Helsingissä ja mietin kuinka moni täyteen mittaan ehtinyt ihminen on kasvanut kehonsa lisäksi henkisesti aikuiseksi. Niin monesti käy, että ihmisen keho kasvaa, mutta mieli jää lapsen tasolle. Mitä tämä tarkoittaa? Tarkoitan sitä, kun lapsi kasvaa vanhemman seurassa, joka ei ole itse kehittynyt aikuiseksi, jolloin lapsesta kasvaa vanhempi. Siis vanhempi ihminen. Nuoresta vanhemmaksi,…
Olen nyt reilun parin vuoden ajan tutkinut itseäni, sanoisinko suht intensiivisesti. Yksin, terapiassa sekä erilaisissa ryhmissä. Olen tutustunut pelkoihini, häpeään minussa ja sen juuriin, sukupolvien ketjun mukana kulkeviin traumoihin. Olen eheyttänyt vihaani, kohdistamalla sen, patoutuneen voiman, sinne mihin se kuuluu. Olen tuntenut suurta surua ja itkenyt paljon, totuutta kohti kulkiessani. Olen siis halunnut kohdata varjoni…
Hyllyssäni on jo pitkään pölyttynyt kirja, johon tartuin joitakin kuukausia sitten. Se on tuntunut minulle ajankohtaiselta nyt. Kirjan alkulehdillä on runo: ”Synnytyspoltoissani itkin myös sinua yksivuotias. Itkin sylipesää jonka pian menettäisit haparoivia linnunjalkojasi askel tuskin vielä kantoi vauvansänkysi tuhinaöitä se oli pedattu jo seuraavalle Itkin miten pieni olit. Miten pieni minä olinkaan kaiken suuren edessä.…
Heräsinkö vai onko tämäkin unta? Elämä on ihmeellistä…todella ihmeellistä. Kun kirjoitan tätä, ihminen minussa sanoo, ”älä viitsi”. Tietoisuus puolestaan yllyttää sormia tanssimaan. Tommy Hellsten piirsi fläppitaululle toipumisen vaiheet. Ensimmäisessä vaiheessa ”tuska” laittaa minut liikkeelle. En jaksa enää. En tiedä mitä tehdä. Missä on vapaus? ”Muuta tietä ei ole”, kuten Tommy muistutti minua eilen lenkkipolulla. Kuuntelin…
Taakankantajan rooli syntyy, kun matkansa alku taipaleella oleva pieni ihminen ajautuu olosuhteisiin, joissa hän joutuu ottamaan tavalla tai toisella liian suurta vastuuta liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi joutuu vastaamaan itsestään ja omista tarpeistaan liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi saa sisaruksensa vastuulleen liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi…
Jo pienenä sain tutustua pelkoon. Se nousi siitä, ettei perheessämme oltu läsnä. Minusta tuli irrallinen ja tunnetasolla hylätty. Tämä johti vähitellen kyvyttömyyteen luottaa kehenkään muuhun kuin itseeni. Minä sairastuin vahvuuteen ja minusta tuli omavoimainen. Tästä en tietenkään ollut tietoinen, vaan se oli minulle normaalia, koska muusta en tiennyt. En siis nähnyt pelkoani, koska olin sen…
”Ethän koskaan luovu unelmistasi. Silloinkaan luovuta, kun usko käy vähiin ja pää tahtoo painua alas, älä edes silloin kun vierii vuodet ja haaveet kuin loittonisivat vain — sillä, kun aika on se tapahtuu kuin tarkoitus on! Kiitos 105-vuotias Hattulan Pyhän Ristin kuoro ja Ari Lehtonen kantaesityksestä Näen Sinut -teokselle, johon sain kunnian tilauksesta tehdä tekstin. Upea sävellys Juuso Vanonen.” ~ Näissä mietteissä…
Pyydän anteeksi itseltäni. Se miten minua on kohdeltu ei ehkä tee niin kipeää kuin se miten olen antanut kohdella itseäni. Tunnen valtavaa surua ja haluan pyytää itseltäni anteeksi etten ole ymmärtänyt omaa arvoani ja oikeuttani hyvään kohteluun. Minua on kohdeltu huonosti jo niin varhain, että huonosta itseeni kohdistuvasta käytöksestä on minun maailmassani tullut se ”normaali”.…
Olen juuri palannut Rautalammilta psykodraamaohjaajakoulutuksen internaatista ja haluan jakaa jotakin oppimastani, koska se koskettaa ymmärrykseni mukaan hyvin ihan jokapäiväistä elämääkin. Intensiiviviikon yhtenä päätavoitteena oli vahvistaa ohjaajuutta muun muassa sen kautta, että ohjaan toisen ryhmäläisen psykodraaman. Psykodraamat ovat tärkeitä ja arvokkaita hetkiä oman itsetuntemuksen vahvistamisen ja minuuden eheytymisen kannalta koko ryhmälle — koin epävarmuutta tämän vastuun…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.