Joskus voi tuntua siltä, että on helpompi ymmärtää muita kuin itseään. Tämä saattaa pitää paikkansa mutta mistä syystä näin koetaan. Itse kasvoin ympäristössä, jossa muiden ajatteleminen asetettiin etusijalle. Niinpä ristiriitatilanteissa totuin ymmärtämään muita sen sijaan, että olisin kohdannut omat tunteeni kaikessa raadollisuudessaan rehellisesti. On luonnollista hakeutua positiivisia tunteita herättävien asioiden äärelle ja yhtä luonnollista myös…
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteeni kuusi lapsisessa perheessä, missä mukana tietenkin mummoni ja vanhempani. Ympärillämme oli laaja sukulais- ja ystäväperheiden verkosto. Siispä ryhmissä toimiminen on minulle tuttua. Olen opiskellut psykodraamaohjaajaksi ja ryhmäanalyytikoksi oppiakseni ymmärtämään ryhmiä niiden lainalaisuuksia sekä oppiakseni tuntemaan itseäni ryhmän jäsenenä, yksilönä. Ammattiin kypsyminen on ollut kohdallani pitkä kasvuprosessi. Askel askeleelta, kiirehtimättä, tavoittamalla…
”Sitä ihminen luulee olevansa vaan minä ite! Niinku, että minä oon minä ja sillä siisti”, pohtii vihreään uimalakkiin sonnustautunut vanha rouva kauhoessaan vettä altaassa edestakaisin käsillään. ”Mutta ei se niin oo”, hän jatkaa. ”Siellä on se suku ja sen tavat taustalla, me ollaan vähän niinku sukumme lähettiläitä kaikki!” Vieressä jumppaava rouva nyökyttelee ponnekkaasti oman lakkinsa…
Silloin, kun emme saa kiinni ymmärryksestä itseämme ja omaa toimintaamme kohtaan, jäämme herkästi kyseenalaistamatta toistamaan haitallisiakin toimintatapoja. Jätämme vastuuta ottamatta, mielipahoja selvittämättä, turrutamme todellisia tarpeitamme pelaamalla, päihteillä tai vaikkapa pakkomielteisellä työtahdilla, ahmimme lohdutukseksemme kokonaisen suklaalevyn, lynkkaamme syyllisiä näkemättä omaa syyllisyyttämme ja niin edelleen. Ihmisen psyykkisen kehityksen näkökulmasta toiminta tulee ennen verbalisaatiota. Tilanteet, joissa toistamme itsellemme…
Tunsin selän lavan seuduilla yhtäkkiä armottoman viiltävän kivun. Se sai haukkomaan henkeä, se lamautti ja se sai nyt kaiken huomioni. Ikään kuin joku olisi reaalihetkessä leikkaamassa syvälle lihaksiin. Olin tekemässä psykodraamaa oman elämäni lähisuhdeväkivaltakokemuksesta. Kokemuksesta, josta oli vierähtänyt aikaa jo yli 20 vuotta ja jota olin jo monin tavoin käsitellyt vuosien varrella. Tämä kehokokemus oli…
Isän merkitys turvan antajana on lapselle tärkeä asia. Omalla kohdallani isän turva on puuttunut. Tulin isäni hylkäämäksi pienenä vauvana isäni itsemurhan kautta. Se aiheutti hylkäämisen trauman ja syvän turvattomuuden, minkä ohjaamana hain parisuhteissani turvaa sieltä mistä sitä ei voinut saada. Turvan löytäminen itsestäni on ollut tärkeä ja merkityksellinen matka oman sisäisen lapseni luokse. Sisäisen isyyden…
Näkisin, että läheisriippuvuuden ydinsyy on se, että sinä, sellaisena kun kulloinkin olet tai olet ollut, et ole saanut olla. Se ei ole ollut ympäristölle ok. Se, mitä tunnet, tiedät, sanot tai olet, on ollut ei hyväksyttävää. Se on ollut väärin. Älä puhu, älä tunne, älä luota. Sen sijaan, että avoimesti saisi aina luottaa omiin tunteisiin…
Tunteet viestivät tarpeistamme. Lapsena tarvitsemme tukea tunteiden tuntemisen ja säätelyn kanssa sekä lupaa ja hyväksyntää tunteillemme. Kun tunteitamme ohitetaan, vähätellään, toppuutellaan tai ne kielletään, koemme silloin tunteistamme häpeää. Häpeä saa meidät tukahduttamaan omat tunteemme ja tarpeemme. Silloin kehitämme jo varhain lapsuudessa välttelyn selviytymisstrategian, joka siirtyy mukanamme aikuisuuteen. Opimme välttelemään vaikeita tunteita ja tilanteita, joissa vaikeita…
Tuletko neuvotteluun ylemmyydestä, alemmuudesta vai vertaisuudesta? Taitava neuvottelija tekee tunnetyötä. Elämä on täynnä erilaisia neuvottelutilanteita, esimerkiksi suhteessa esihenkilöön, puolisoon ja ystäviin, hallitustyöskentelyssä sekä asiakkaan kanssa. On monia oppaita tehokkaaseen neuvotteluun ja neuvottelutyökaluja, jotka ovat sinällään tärkeitä mutta tunnepuolta ei voi sivuuttaa. Mitä tunnet ja miten reagoit vaikeassa neuvottelutilanteessa? Saatat jankata, hätääntyä, mukautua, turhautua, hyökätä, hävetä,…
Tunteet hallitsevat elämäämme ainakin niin kauan kuin tunnistamme ne. Jos en suostu kohtaamaan tunteitani, ne alkavat ohjaamaan tekemisiäni ja sanomisiani tiedostamattani. Tommy Hellstenin mukaan nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on ihmisen tärkein tarve. Lapsena vanhempien tehtävä olisi peilata lapsilleen, mitä heissä näkevät. ”Nyt sinua taitaa pelottaa:” ”Vaikutatpa iloiselta!” Tulen näkyväksi, kun äiti näkee minut. Jos taas minua ei ole nähty,…
Miksi me niin kovasti välttelemme kuolemasta puhumista? Ehkä siksi, että se tuntuu niin lopulliselta, niin pelottavalta. Mutta entä jos juuri tämä vältteleminen estää meitä elämästä täyttä elämää? Muistan sen hetken, kun ensimmäisen kerran eräs henkilö puhui minulle kuolemanmyönteisyydestä. Ajatus tuntui absurdilta – miten kukaan voisi suhtautua kuolemaan myönteisesti? Hän varmaan selän käännettyäni viiltelee ranteitaan auki!…
Olen pohtinut lopputyötäni kirjoittaessani, miten elämän merkityksettömyys on hiipinyt elämääni ja miten se on vaikuttanut laaja-alaisesti elämään näyttäytyen yhtenä uupumuksen osana. Olin itse elänyt elämääni omien opittujen toimintamallieni kanssa, jotka ei eivät pohjimmiltaan tyydyttäneet edes minun perustarpeita, saati sitten sitä mitä minä oikeasti tahdoin. Perustarpeet, joita on meillä kaikilla ihmisillä, siitä asti, kun tähän maalliseen…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.