Keskeneräisyys ja tarpeisuus tulee olemaan hautaan asti totta. Koitanko olla täydellinen ja virheetön vai koitanko sen sijaan olla totta? Pyrinkö rakentamaan itsestäni virheetöntä kuvaa, että kelpaisin muille? Koetanko antaa vaikutelmaa ettei minussa olisi keskeneräisyyttä? Yhteyden kokemus, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, hyväksytyksi tuleminen ja rakkauden tarve on muiden sosiaalisten tarpeiden ohella niin käsittämättömän tärkeitä asioita ihmisen…
Oletko tunnistanut itsessäsi haitallista sisäistä puhetta? Sisäisen kriitikon, joka arvostelee ja kritisoi sinua, saaden ajattelemaan itsestäsi seuraavaa; ”olinpa minä tyhmä” tai ”enkö minä nyt tuotakaan osannut”. Tunnistatko sisäisen äänen, joka vaatii sinua tekemään aina parhaasi ja vieläkin enemmän. Sen jolle ei mikään riitä ja joka piiskaa sinua suorittamaan, tekemään liikaa töitä ja jaksamaan vaikka voimasi…
Sanotaan, että viha on sekundäärinen tunne ja suru on primääri. Se tarkoittaa usein näiden kahden kanssa sitä, että viha ottaa tilaa siltä, mille suru ei pysty avautumaan. Viha tulee siis surun ja kivun päälle. Nyt en tarkoita tervettä vihaa, joka on tärkeä voima. Tarkoitan passiivisaggressiivista, joka on torjuvaa, luotaan työntävää ja hajottavaa. Joka ottaa muotoaan…
Täydellisyys. Usein puhutaan, että sitä ei ole. Viime viikkoina olen itsekin puhunut ja tehnyt lempeää luopumista sisäisestä täydellisyyden tavoittelusta. Yrittänyt uskotella, että olen tavoittelemassa jotain, jota ei edes ole olemassa. Että olen liian vaativa, harhautunut luulemaan, että jokin jossain vastaa kaipuuseen, jota tunnen sisälläni. Yrittänyt opetella, että tulisi tyytyä siihen mitä on ja soimannut sisäistä…
Huono ja epäonnistunut vanhempi on käyttämätön rakkauden ja energian potentiaali yhteiskunnassamme. Lapsi ei voi koskaan ratkaista vanhempiensa ja kodin epämääräistä ja ahdistavaa ilmapiiriä, eikä ratkaista rakkautta, jota vaille hän jää perheessä, jossa hän ei tule nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi lapsena. Silti lapsi tekee kaikkensa ja vielä enemmän rakkauden vajeen täyttymisen edessä. Lapsi joutuu uhraamaan itseään…
Päätin juuri työni taas yhden lapsiryhmän kanssa. Ei ole uutta, että tähän kohtaan liittyy paljon kaunista. Kukkia, herkkuja, lasten tekemiä kortteja, hymyjä, haleja ja liikutuksen kyyneleitä. Tällä kertaa poikkeuksellisen syvän kokemuksen tuotti erään äidin minulle kirjoittama kirje. Luin kirjettä useaan kertaan ja liikuttuneena mietin, mikä viestissä meni minussa niin syvälle tai miksi. Olenhan saanut paljon…
Siinäpä vasta kysymys. Monessa, ellei ihan kaikessa on ne molemmat puolet. Onko henkinen hyvinvointi egosentrisen maailmankuvan hyvä vai huono ilmentymä? Ja mitä siitä seuraa. Milloin me astutaan seuraavalle askelmalle ja onko sitten jo myöhäistä? Mietin myös, että millaisen henkisen pääoman omaava ihminen voi havaita itsessään tämän egosentrisen ajattelun. Jos ei ole olleenkaan kohdannut itseä ja…
Hyväksytyksi tuleminen ja joukkoon kuuluminen ovat keskeisiä perustarpeitamme. Tarkemmin ottaen syvällä rakenteessamme on tarve tulla rakastetuksi, eli arvostaen kohdelluksi, nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi yhteyteen sellaisena kuin olemme. Ilman riittävää ja aitoa kohdatuksi tulemista emme kuitenkaan peilaudu oikein, eli tule siksi joka todella olemme, vaan sellaiseksi, jonka arvelemme parhaiten tyydyttävän ympäristöämme. Hyväksyntä on meille niin…
Olen tänä keväänä mennyt läpi sellaisesta mankelista, jota en osannut kuvitellakaan. Onhan mulla pohjalla se kokemus, että en päässyt töihin, kun mulla ei ollut rokotuksia. Sehän oli jo itsessään todella julmaa syrjintää. Siitäkin selvittiin. Me, jotka ollaan uskollisia omille arvoille, ei herkästi liikahdeta ”väärään suuntaan” siksi, että joku muu niin toivoo, saati että siihen painostetaan. …
Viime aikoina olen jutellut eri yhteyksissä siitä, miten monella tapaa olemme oppineet pienentämään itseämme. Minäkin. On tavallista jäädä kiinni jo varhain lapsena meihin asetettuihin raameihin ja sisäistettyihin käyttäytymismalleihin, joita häpeän tunnossa ja sen pelossa on meihin istutettu. Tunnistettavaksi tämä tulee, kun tulee ahdas olo ja toistuvasti tuntuu, ettei tulisi nähdyksi ja kuulluksi omissa tärkeissä ympäristöissä.…
Tänään päättyi ensimmäinen kausi Ihminen tavattavissa – kasvuryhmän kanssa. Onpa ollut melkoinen matka, monine tunteineen, tarinoineen, oivalluksineen. On ollut työlästä, on ollut vaikeaa, on tullut käytyä monenmoisissa vaikeissakin tunteissa mm vihassa, häpeässä, yksinäisyydessä, mutta myös ilossa, levollisuudessa, luottamuksessa ym. Kaikissa näissä hienointa on ollut se, että niissä tilanteissa on voinut olla avoin 15 muun aluksi…
Minussa on tapahtunut viime päivinä isoja muutoksia. Kuvaan muutoksia häpeän ja syyllisyyden kahleista vapautumisena. Olen käynyt läpi monivuotisen terapeuttisen prosessin alkaen Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmasta, jatkuen henkilökohtaisena psykoterapiana sekä retriitteinä, erilaisina hyvinvointitapahtumina, kehollisina hoitoina ja lähes jatkuvana itseni tutkimisena. Prosessin aikana olen tipahdellut usein omaan häpeääni ja riittämättömyyteeni, mikä on ollut välillä itselleni todella raskasta. Seurauksena…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.