Henkilökohtainen kasvu
Olen nyt reilun parin vuoden ajan tutkinut itseäni, sanoisinko suht intensiivisesti. Yksin, terapiassa sekä erilaisissa ryhmissä. Olen tutustunut pelkoihini, häpeään minussa ja sen juuriin, sukupolvien ketjun mukana kulkeviin traumoihin. Olen eheyttänyt vihaani, kohdistamalla sen, patoutuneen voiman, sinne mihin se kuuluu. Olen tuntenut suurta surua ja itkenyt paljon, totuutta kohti kulkiessani. Olen siis halunnut kohdata varjoni…
Heräsinkö vai onko tämäkin unta? Elämä on ihmeellistä…todella ihmeellistä. Kun kirjoitan tätä, ihminen minussa sanoo, ”älä viitsi”. Tietoisuus puolestaan yllyttää sormia tanssimaan. Tommy Hellsten piirsi fläppitaululle toipumisen vaiheet. Ensimmäisessä vaiheessa ”tuska” laittaa minut liikkeelle. En jaksa enää. En tiedä mitä tehdä. Missä on vapaus? ”Muuta tietä ei ole”, kuten Tommy muistutti minua eilen lenkkipolulla. Kuuntelin…
”Ethän koskaan luovu unelmistasi. Silloinkaan luovuta, kun usko käy vähiin ja pää tahtoo painua alas, älä edes silloin kun vierii vuodet ja haaveet kuin loittonisivat vain — sillä, kun aika on se tapahtuu kuin tarkoitus on! Kiitos 105-vuotias Hattulan Pyhän Ristin kuoro ja Ari Lehtonen kantaesityksestä Näen Sinut -teokselle, johon sain kunnian tilauksesta tehdä tekstin. Upea sävellys Juuso Vanonen.” ~ Näissä mietteissä…
Pyydän anteeksi itseltäni. Se miten minua on kohdeltu ei ehkä tee niin kipeää kuin se miten olen antanut kohdella itseäni. Tunnen valtavaa surua ja haluan pyytää itseltäni anteeksi etten ole ymmärtänyt omaa arvoani ja oikeuttani hyvään kohteluun. Minua on kohdeltu huonosti jo niin varhain, että huonosta itseeni kohdistuvasta käytöksestä on minun maailmassani tullut se ”normaali”.…
Kaksi vuotta sitten starttasin matkan itseeni ja aloitin Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmassa. Olin pitkään pohtinut jatko-opiskelua ja toisaalta myös terapeuttista lähestymiskulmaa omaan itseeni sukeltamisessa. Koin, että ihmisenä halusin oppia tuntemaan paremmin itseäni ja sitä kuka ytimeltäni olen ja mikä minussa ei ole totta. Psykoterapeuttiopinnot eivät houkuttaneet eikä myös pidempi oma psykoterapia. Mietin, että onko terapeuttina ihan…
Tänä aamuna näin Instagramissa kuvan, jossa kaunis nainen seisoi mekossa ja iloitsi omasta painonpudotuksestaan. Hän näytti todella hyvältä. Kuvatekstissä luki muutakin mutta viimeinen lause kuului: ”Vartaloni ei ole täydellinen mutta minulle niin kovin rakas.” Se lause pysäytti minut. Olen työstänyt omaa kehokuvaani niin kauan kuin jaksan muistaa. Minun kehoni on ollut lähes koko elämäni avoimen…
Näin 40-vuotissyntymäpäivien jäljiltä tuntuu siltä että haluan jakaa elämästäni ja omasta kasvustani. Koen että minulla on tarve tulla nähdyksi. Nähdyksi omana aitona itsenäni. Se pelottaa, koska olen aiemmin toiminut juuri päinvastoin. Olen piilottanut aidon itseni muilta. Piilottanut koska olen kokenut niin monista itseeni liittyvistä asioista vahvaa häpeää. Istuin puolitoista vuotta sitten autossa ja kuuntelin Tommy…
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, on joku osuvasti sanonut. Mutta ennustaminen on vaikeaa vain silloin, jos tulevaisuuden ajatellaan olevan jotain, mitä vielä ei ole ja joka on vasta sitten, kaukana edessäpäin, joskus. Mutta todellisuudessa nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen raja ei ole kompakti vaan huokoinen. Tulevaisuus on nimittäin läsnä jo nyt, tällä hetkellä. Pieninä alkioina, ituina,…
”Seuraava harjoitus on viedä hevonen noiden kartiomerkkien välistä. Esa näyttää kohta miten se tapahtuu. Juju on se, ettette saa puhua mitään hevoselle, eikä siihen saa koskea. Kommunikoitte valitsemanne hevosen kanssa ainoastaan liikkumalla ja kehollisesti viestien.” Henriikka selittää innoissaan. Vai niin, tuumin ja päädyn valitsemaan harjoitukseen itselleni suomenheppa Oivan. Seuraan tarkasti Esan työskentelyä hevosen kanssa. Hommassa…
Kirjoitin lopputyötä Tommy Hellsten-Instituutin koulutusohjelmaani aiheena mikäs muukaan kuin oma menneisyys. Selasin nettikalenteria tarkistaakseen mikä viikonpäivä olen syntynyt. Perjantai 9. tammikuuta 1976 näyttää noin -13 asteen keskilämpötilaa Kokkolassa. Sieviin sieltä kapaloihin käärittynä. Ei tullut Jeesusta vaan ihan tavallinen poitsu. Pyhähenki saattoi kylläkin olla osallisena vanhempien makuuhuoneessa keväisenä yönä, jolloin sieluni tarkasteli aivokuoriarpajaisia asettuessaan taloksi kehooni.…
Osallistuin muutama vuosi sitten luennolle, jossa puhuja kertoi miehillä olevan naisia tarkempi suuntavaisto. Kuin sanojensa vakuudeksi hän pyysi osallistujia näyttämään missä on pohjoinen. Vilkaisin ympärilleni ison talon ikkunattomassa auditoriossa, ja kaikki miehet osoittivat oitis käsillään samaan suuntaan olkansa yli takavasemmalle. Vieressäni istunut nainen pudisti päätään ja hitaan lakonisesti totesi omat ajatukseni ääneen ”ei mitään hajua”.…
Tänään avasin tietokoneen terveydenhoitajana mahdollisesti viimeistä kertaa. Ruudulla oleva maisema kantaa näemmä nimeäni kuin rotkon reunalla – tai ehkä sisäinen ristiriitani vaan lukee sen niin ja kyseessä onkin veteen heijastuva taivas, joka kyllä ottaa kopin hyppääjästä kunhan luottaa. Olen jättämässä varman leivän ja hyppäämässä kokoaikaisesti itse itseni työllistäjäksi. Pitkä matka on tullut kuljettua erilaisen hoitotyön…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.