Moni meistä on kokenut kipua ja monelle meistä sen kivun juurisyyt ovat kaukana sieltä, missä sen tällä hetkellä kokee. Me toistamme samaa uudelleen ja uudelleen -yritämme korjata sen, mikä kauan sitten on jäänyt kesken. Minä ainakin toistin. Uudestaan ja uudestaan. Lopulta tuli kohta kun kaikki romahti ja ymmärsin, että voin kirjoittaa uuden tarinan. Ensin oli…
Tuli tänään vastaan itselleni uusi käsite, kun eräs halusi saada tavata jonkun ”ihmisviisaan” henkilön. Jäin miettimään, mitä se voisi tässä omassa kontekstissa olla. Mitä olisi olla ihmisviisas? Tuli mieleen, että tuohan on monella tavalla hyvä sana. Ollakseen ihmisviisas tarvitsee olla ihminen, siis inhimillinen. Voi olla keskeneräinen ja erehtyväinen, jotenkin ehkä kokemuksesta ja kompastuksesta oppinut. Ei…
Lähestyvä pyhäinpäivä näyttää pysäyttävän minut vuosi vuodelta syvemmin. Ei ehkä vähiten siksi, että lähimenneisyydessäni on ollut paljon kuoleman kautta koettuja menetyksiä. Nämä menetykset ovat varmasti osaltaan saatelleet minua kohtaamaan omaa suhdettani kuolemaan ja erityisesti siitä nousevaan suruun. Kuluneen kymmenen vuoden aikana läheltäni on kuollut kaksitoista ihmistä. Toisaalta niin läheltä, että suru on mykistänyt ja tuntunut…
Mielen uskomukset luovat kuvitteellisen todellisuuden, mutta onko uskomusten luoma todellisuus todellinen? Todellisuus ei ole sellainen kuin minä tai sinä kuvittellaan sen olevan. Todellisuus on sellainen kuin se on. Ihmismielen uskomukset luovat henkilökohtaisen kokemuksen todellisuudesta. Mielen projisio ei kuitenkaan ole todellisuuden perimmäinen luonne. Vasta läsnäolon hetkessä, ajatusten hiljentyessä mielen tyhjyydessä ja hiljaisuudessa todellisuus voi näyttäytyä puhtaana,…
Jos ihminen kokee ettei voi hyvin, on tyypillistä, että katsotaan ympärille ja etsitään syyllistä ulkopuolelta. Ihminen itse on kuitenkin oma tunneilmapiirinsä. Tunteet ja pahoinvointi joita koen, on sisälläni. Ne eivät synny ulkopuolellani. Siksi lopulta minä itse olen se, joka olen vastuussa itsestäni ja siitä missä ilmapiirissä olen, ei kukaan ulkopuolinen. Toki omaan vointiin liittyy mitä…
Lapsena näin toistuvasti unta, jossa heräsin auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Ikkunasta avautui turkoosi meri. Melkein itkin pettymyksestä herättyäni omassa sängyssä kotona. Aurinkomatka edusti minulle jotakin täydellistä onnea, keveyttä ja luksusta. Päivettyneenä palaavat luokkatoverit letitettyine hiuksineen toivat tuulahduksen paratiisista minunkin ulottuvilleni. Myöhemmin kouluumme tuli vierailulle lähetyssaarnaaja. Tarinat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Halusin pois jatkuvasta kontrollista. Halusin…
Olen viimeisten viikkojen aikana ja erityisesti eilen, ollut jälleen vahvasti sen teeman äärellä, miten tahdon aikaani täällä toteuttaa? Miten käytän aikaa vai käyttääkö aika minua? Elänkö itseni näköistä elämää, uskaltaen toteutua niin, että elämä tapahtuu minua varten? Aika sinänsä on absurdi käsitys ja samaan aikaan hyvin totta – aika tällä elämänkierroksella on rajallinen ja jossakin…
Pelko ja rakkaus ovat molemmat todellisuudentiloja, joissa voi elää sisäisessä kokemuksessaan. Vaikka ympäröivät olosuhteet pysyisi täysin samana, eikä muuttuisi miksikään, mutta siirtyy pelon kokemuksesta rakkauden kokemiseen, muuttuu sisäisessä kokemustodellisuudessa kaikki. Kun elää pelossa, usein elää samalla tiedostamattoman kautta. Ei siis ole edes tietoinen pelon vaikutuksista, vaan se rakentuu hermostollisesta alitajunnallisesta ohjailusta. Pelossa eläessä on virittynyt…
Miten pääsen eteenpäin ja tavoitan kadotetun onnen ja rauhan mitä eniten kaipaan? Kuin jättimäiseltä vuorelta hyppäisi alas ja toivoisi vain, että joku ottaa kiinni. Ja matka alas tuntuu loputtomalta, kunnes voi havahtua siihen, että joku on kuitenkin matkalla kannatellut, joskus pelkkä toivo paremmasta ja helpottavammasta ja joskus turvana on ilmavirta, jota vasten nojata (ihmiset lähelläsi)…
Häpeä on kuin sakea sumuverho. Sen sisälle eksyy vääjäämättä, sen sisällä kulkeminen on toivotonta, ja sen tajuaa, mutta ei pysty itseään auttamaankaan. Häpeä imaisee sisäänsä, ja vie kaiken hapen ja ilman. Häpeä on raju seuralainen, häpeän kaapu on harmaa ja painava. Häpeän olemus on hidas ja sammuttava. Häpeä kasvaa hetkellisesti rakkaudellisuuden edessä. Se sakenee ja…
En ole oikein koskaan ollut mikään leikkitäti. Haluaisin olla, mutten ole. Lasten touhujen seuraaminen taas on loputtoman kiinnostavaa. Eilen lähipuistoon sattuivat yhtä aikaa eskarilaiset. Hiekkalaatikon reunalla istuessani pääsin seuraamaan lasten keskinäistä touhua ja dynamiikkaa. En ollut heille aikuinen tai auktoriteetti, mutten myöskään yksi vertaisista. Kelluin jossain välimaastossa ja se sopi minulle täydellisesti. Lapioita oli liian…
Ihmisen sisäinen todellisuus ja kokemus itsestä heijastuu muiden ihmisten peilipintojen kautta takaisin itseen. Vaikka peilaus voi tuottaa myös paljon kipua, niin se ennenkaikkea mahdollistaa kasvun, kun sille vain on avoin. Eli, jos olen epävarma omasta arvostani, niin ympäristö saattaa heijastaa sen minulle takaisin joskus jopa armottomasti. Elävä esimerkki: Olin soitellut pianoa kahvilassa jonkun aikaa (muistaakseni…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.