”Jos et näe minua, en ole olemassa ja haluan kuolla pois. Jos olet minua kohtaan pahantahtoinen ja ilkeä, haluan tappaa sinut!” Tämä saattaa olla tärkein teksti, jonka olen koskaan kirjoittanut. Otsikko on tarkoituksella provokatiivinen, että juuri sinä pysähtyisit lukemaan sen. Haluatko ymmärtää enemmän siitä miksi ihminen voi pahoin? Jos haluat, pysähdy ja lue. Kirjoitan tekstissä…
Eilen tulin varsin tietoiseksi taas ontosta, ammottavasta aukosta sisälläni, jota ympäröi suru, kateus, epäreiluuden tunteet ja kaipaus. Kaipaus on puhdasta ja kaunista, mutta kipeää. Läheisen kuolema jättää muistiin jäljen jostakin, jota meillä oli, mutta joka lähti kuoleman myötä. Surutyö kestää aikansa ja ikävä iskee yllättävissä tilanteissa, kun jonkin ihmisen piirteet tai olemus muistuttaa omaa rakastamme…
Oman elämän varjot ja niihin tutustuminen on usein kiputunteita herättävä prosessi. Se on tie, jossa joutuu kohtaamaan sekä menneisyytensä että minuutensa pimeitä puolia. Miksi siis katsoa niiden suuntaan? Kuka tahtoisi kipuun tarttua, jos sille voi kääntää selkänsä? Niin… varjoilleen selän kääntäminenhän ei niitä hävitä. Elämän varjot, nuo menneisyytemme erilaiset vaillejäämiset, haavoittumiset ja hylkäämiskokemukset kiputunteineen seuraavat…
Kun ihminen lähtee syvään muutosprosessiin, liikkuu hänessä voimia, jotka tukevat muutosta, mutta samanaikaisesti aktivoituu myös voimia, jotka pyrkivät vastustamaan pysyvämmän muutoksen syntymistä. Muutosta vastustavista voimista puhutaan loppujen lopuksi yllättävän vähän huomioon ottaen sen, kuinka suurta roolia ne näyttelevät lähes missä tahansa syvemmässä muutosprosessissa. Miksi aito muutos on niin haastavaa? Tässä kohtaa on ehkä hyödyllistä puhua…
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole syyllistää tai loukata ketään, yritän tällä avata oman ymmärrykseni kautta näitä asioita, hyvän ja pahan teemoja. Olen kasvanut uskonnollisessa yhteisössä ja perheessä. Uskonnollisuuden varjoissa on hyvän ja pahan rakenne, taivas tai helvetti. Jos hyvä ja paha irrotetaan psykologiasta ja siirretään liian etäälle ihmisestä, ne alkavat muodostua eräänlaiseksi höttöiseksi rakenteeksi. Hyvään…
Toivo on kautta aikojen ymmärretty ihmiskunnan elämää turvaavana ja kannattelevana voimana. Toivo on kantanut ja kantaa meitä yhä läpi vaikeiden aikojen ja valaa uskoakykyymme päästä elämässämme eteenpäin, kuten kohti tavoitteita, helpotusta, armoa ja uusiaalkuja. Toivon tuoman voiman valossa elämän voi kokea merkityksellisenäkärsimystenkin hetkillä. Toivo on enemmän kuin tunne, se on meille voimaksemme annettu lahja elämän…
Mitä sankempi häpeän sumu meitä ympäröi, sitä vaikeampi sen läpi on nähdä. Saadaksemme tietää keitä me olemme, tarvitsemme siihen heijastavaa peiliä meitä hoivaavalta vanhemmalta. Kun peili on vääristynyt ja sumea, muodostamamme käsitys ei vastaa todellista käsitystä itsestämme vaan ovat heijastusta vanhempien omasta häpeästä. Selviytyäksemme meihin siirretyn häpeän kanssa kehitämme erilaisia puolustus – ja selviytymisstrategioita. Tässä…
Moni on laillani kasvanut kodissa, jossa ei voinut olla lapsi. Syy oli se, ettei ollut ketään jolle olla lapsi. Vanhemmat eivät olleet kasvaneet aikuisiksi eikä heillä ollut kykyä olla läsnä. Koska he eivät olleet läsnä itselleen, he eivät voineet olla läsnä lapselleen. Lapsi ei tullut nähdyksi eikä kuulluksi, ei kohdatuksi eikä liitetyksi perheeseen. Niinpä minäkin…
Onko sinua lohdutettu syyllistämällä? Asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Etkö ole vieläkään päässyt siitä yli? Olet aikuinen etkä mikään lapsi, ryhdistäydy ettei minun tarvitse hävetä sinua. Mieti nyt, sinulla on kaikki mukavuudet ja korkea elintaso, ei sinulla ole oikeasti mitään hätää! Ole kiitollinen ettet sentään menettänyt onnettomuudessa raajoja ja pääset…
Joulustressiä, kiirettä? Ei oikeastaan, mutta joka puolella ympärillä tuntuu olevan. Tarkemmin kun sisintäni tutkin, niin pieniä kiireitä tuntuu tippuvan syliin arjessa siellä täällä, vaikken haluaisikaan sitä myöntää. Kiireisen aikuisen kiireitä, todella tärkeitä sellaisia. Mutta joulusta en stressaa – niin päätän! Koirankarvaa on kaikki nurkat niin täynnä, että joulu saa tulla ilman suursiivousta. Luotan, että vielä…
Päivä, jona kuulemme tarinaa rakkauden synnystä, ja siihen heijastan omaa tilannettamme. Mikä osa tarinasta juuri tänä jouluna koskettaa minua? Marian ja Joosefin vaivalloinen matka kohti Betlehemiä. Maria, viimeisillään raskaana, keikkuvassa, tärisevässä aasikuljetuksessa, uupuneena, ehkä turvattomana, suojaa tarvitsevana, etsimässä yösijaa. Synnyttämässä tallissa. Ja Jeesus, joka syntyi, Jumalan rakkauden seurauksena. Rakkauden tuleminen lihaksi ihmisten keskelle. Onko Joulu…
Nämä tekstit koskettivat minua, lukiessani kirjaa ”Minä ja riippuvuus” (Craig Nakken suom. Ilkka Anttipoika 2015). ”Vaikka saatammekin tuntea houkutusta ilmaista itseämme ilkeällä tavalla, opimme valitsemaan, kunnioittamaan ja elämään korkeampien periaatteiden kanssa, jotka edistävät hyviä suhteita. Ymmärrämme sen olevan arvokkaampaa kuin hetken kestävä vallan tai mielihyvän aistimus, jonka voisimme saada toisia moittimalla. Teemme työtä sen eteen,…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.